2010

Muodonmuutoksia ry:n ensimmäinen kesäleiri pidettiin 4.–6.6.2010 Luopioisten, Evinsalon ja Aitoon ikiaikaisissa maisemissa. Leirillä valmistauduttiin kesän 2011 Maisema meissä -näyttelyyn. Mukana oli taiteilijoita ja taitajia, tieteilijöitä ja tietäjiä, kirjailijoita ja kirjojia, puhelijoita ja puhujia. Leirillä kerrattiin luentosarjojen teemoja ja maiseman erilaisia merkityksiä muinaisuudessa ja nykyisyydessä, yhteisöille ja yksilöille.

Leiri alkoi perjantaina klo 15.00 tervetulokahveilla Mikkolan Navetalla Luopioisten kirkolla. Leiriläiset tutustuivat Mikkolan pihapiirin näyttelytiloihin (Jyvämakasiini, Luhtiaitta, Navettakalleria), minkä jälkeen jatkettiin Aitoon koulutuskeskukseen, leirin varsinaiseen tukikohtaan. Koulutuskeskuksen ja sen tilojen esittelyn ja majoittautumisen jälkeen kuultiin Muodonmuutoksia ry:n toiminnasta ja ”Maisema meissä” -tapahtumakokonaisuuden syntyprosessista.

Illan keskeinen anti oli esittelykierros, missä kukin osallistuja kertoi itsestään ja suhteestaan maisemaan. Jylhät vuoret, autiomaa, kaupunki täynnä elämää, ihmisen hylkäämät ja luonnon takaisin valtaamat alueet, metsä, pellot, järvi, kummut, avara tundra, tiheä viidakko – jokaisella on mielensä perukoilla kuva, joka herää sanalla ”maisema”. Maisema itsessään ei ole vakio, vaan alati muuttuva. Niin myös oma maisemamme. Se muuttuu ja vaihtuu toiseksi ajan ja olon myötä.

Perjantai-illan keskustelu kiteytyi hyvin taiteilija Tiina Poutasen esittelemissä ajatuksissa maisemasta ja maiseman määrittelystä. Lopuksi leiriläiset saivat kurssitehtävän: esittele muille ”Minun maisemani”.

Lauantain retken ensimmäinen kohde oli koulutuskeskuksen ranta ja siitä avautuva järvimaisema. Retken vetäjät, arkeologi Sirkka-Liisa Seppälä, filosofi Eero Ojanen ja paleontologi Pirkko Ukkonen, kertoivat järvimaiseman synnystä ja sen merkityksestä Suomen varhaisille asukkaille, kivikauden elämästä ja elinkeinoista, liikkumisesta ja asumisesta, arjesta ja pyhästä. Arkeologi Johanna Seppä esitteli kivikauden asussaan miten tuli tehdään, mistä ruoka saadaan ja mitä kaikkea muuta maiseman ”marketti” tarjoaa.

Toisena retkikohteena oli Salminkallion kalliomaalaus Evinsalossa. Maalaus sijaitsee jyrkällä kallioseinällä kapeassa salmessa kahden Kukkia-järven selän välissä. Sirkka-Liisa Seppälä esitteli maalauksen ja sen löytöhistorian ja kertoi yleisemminkin kalliomaalausten levinnästä, ajoituksista ja aiheista. Yhdessä Eero Ojasen ja Johanna Sepän kanssa Seppälä pohti maalauksen tulkintaa ja käyttötarkoitusta eri tutkijoiden näkemysten pohjalta. Uutena ajatuksena tuotiin esiin ääni maalausten yhteydessä. Ehkä ei kyse ollutkaan hiljaisesta mietiskelystä vaan voimallisesta äänenkäytöstä! Ainakin lopuksi tehty koe kallioseinämän kaikupohjasta onnistui hyvin.

Viimeisellä kohteella, Aitoossa, siirryttiin ajassa eteenpäin rautakauteen ja samalla uusiin elinkeinoihin, viljelyyn ja karjanhoitoon. Ensin kuitenkin nautittiin kaivattu lounas Knaapin tilan pihalla. Muhkeiden retkieväiden lisäksi tarjolla oli isäntäväen puolesta pullaa ja juustokakkua, jotka oli katettu talon kauniille lasiverannalle. Kohteella katseltiin rautakautista maisemaa, keskusteltiin pihalta tehdyistä löydöistä sekä pohdittiin viljelyskulttuurin edellytyksiä ja karjanhoidon tuomaa muutosta ihmisen suhteessa eläimiin. Lopuksi saatiin vielä tuntuma muinaisiin kalastusvälineisiin.

Leirin työpajat alkoivat heti Aitoosta paluun jälkeen. Kukin työsti tavallaan aihetta ”Minun maisemani”. Johanna Seppä esitteli lisää kivikautisia työvälineitä ja muita tarvekaluja ja opetti punomaan narua pajunkuoresta. Leiriläiset saivat myös kokeilla jousella ampumista ja keihään heittämistä. Illalla tehtiin vielä lyhyt retki Sappeenvuoren maisemiin. Korkeilla paikoilla on aina ollut tärkeä merkitys ihmisille maamerkkeinä, suurempien alueiden hahmottajina ja voiman tai vallan tunnuksina.

Sunnuntaina jatkettiin työpajatyöskentelyä ja omat projektityöt alkoivat hahmottua. Osa työskenteli ryhmissä, osa mietiskeli yksin, jotkut sisällä, toiset ulkona terassilla, rannassa, laiturilla, penkillä, pihalla. Lounaalla ohjaaja Ilari Nummi lausui Lassi Nummen runon maisemasta. Kurssitehtävän purku oli leirin kohokohta. Leiriläisten työt olivat hyvin erilaisia ja välittivät kukin omalla tavallaan viikonlopun aikana kerättyjä tietoja, taitoja, kokemuksia ja tunnelmia tai muistoja jostain paljon kauempaa ajassa ja paikassa. Maisemat meissä kiteytyivät niin maalauksina, esinekoosteina, runoina, valokuvina yhtaikaa läheltä ja hyvin kaukaa, kuin esittelyinä tulevista projekteista, ajattomana tarinankerrontana, performanssina, kekseliäinä ikkunaverhoina, vokaalikuoroina tai itse tehtyinä esineinä. Liikutukselta ei voinut välttyä.

Aitoon koulutuskeskuksen toimivat tilat, upea järvimaisema, sauna ja gourmet-ateriat vaikuttivat olennaisesti leirin tunnelmaan ja virittivät mielen avoimeksi ajatusten mennä ja tulla. Tästä kaikesta kiitos kuuluu Seppo Rinteelle.